Hae

Opinnäytteiden viittausohjeet Kuvataideakatemiassa

Ohjeita viittaustekniikkaan ja lähdeluettelon rakentamiseen Kuvataideakatemian opiskelijoille.

|

Miksi viittauskäytänteitä tulee noudattaa?

Oma ajattelumme pohjaa aina johonkin olemassa olevaan. Rakennamme omaa erityistä olemistamme ja ajatteluamme yhdistellen oppimaamme tietoa omiin kokemuksiimme ja oivalluksiimme. Opinnäytteessä on tarkoitus pohtia ja esitellä myös sitä, miten oma taide ja ajattelu sijoittuvat taidekenttään. Opinnäytteessä on siksi syytä tuoda esiin, ketkä ovat olleet oman tekemisen ja ajattelun kannattelijoita, inspiraation lähteitä ja edelläkulkijoita. 

Viitteiden avulla kerrotaan, mistä lähteestä tekstissä esitelty idea tai tieto on peräisin. Lähde voi olla esimerkiksi kirja, verkkojulkaisu tai kuvataidenäyttely. Viiteapparaatilla erotetaan kirjoittajan omat ajatukset, oivallukset ja sovellukset muiden ajatuksista. Viitteiden avulla lukijan tulee pystyä löytämään viitattu lähde ja tarvittaessa tarkistamaan, pitääkö kirjoittajan esittämä väite paikkansa. Viitteet myös kertovat lukijalle, mistä tämä löytää asiasta halutessaan lisää tietoa. 

Lähteiden kertominen rakentaa läpinäkyvyyttä ja antaa kunnian sinne, mihin se kuuluu. Ajattele, että seisot metsämaiseman äärellä. Olet löytänyt metsästä lähteen, josta olet itse voinut ammentaa. Lähde on antanut sinulle tarvitsemasi ja nyt haluat näyttää muillekin, mistä lähde löytyy. Tätä varten rakennat tienviitan, toisin sanoen viitteen osoittamaan, mistä ja miten kyseinen lähde löytyy. Näin mahdollistat muillekin pääsyn lähteelle. 

Lähdetekstiä voi siteerata tai referoida

Muiden tekstiä tai muita tuotoksia voi hyödyntää eri tavoin. Tekstistä voi ottaa suoran lainauksen tai tekstiä voi referoida tiivistämällä tai kertomalla asian omin sanoin. Kaikissa tapauksissa täytyy viitteen avulla kertoa lähde. 

Kun toisen kirjoittajan tekstistä otetaan suora lainaus eli sitaatti, se pitää tehdä sanatarkasti ja jos jotain jätetään pois, sen pitää merkitä, esimerkiksi näin (…).  

Lyhyt sitaatti voi olla oman tekstin sisällä, jolloin se erotetaan tekstistä lainausmerkkien avulla. Jos lainaus on yli kolme riviä, se sisennetään muusta tekstistä eikä ympärille tarvita silloin lainausmerkkejä. Sitaatin loppuun laitetaan aina lähdeviite (tästä alempana). 

Toisen tekstiä voi myös referoida omin sanoin alkuperäistä tekstiä tiivistäen ja poimien siitä oman tekstin kannalta olennaiset asiat. Silloin lainausmerkkejä ei käytetä. Loppuun tulee jälleen lähdeviite. 

Siteeratun tai referoidun kirjoittajan voi esitellä pienellä johtolauseella esim. Konttisen mukaan…; Siukosen mielestä…; …toteaa Rantanen. 

Viittauskäytäntöjä

Viittaustyylejä ja -käytäntöjä on useita. Tyylin valinta riippuu alasta ja julkaisusta, jossa teksti ilmestyy. Tämä ohjeistus pohjaa niin kutsuttuun Chicagon tyyliin, joka on laajalti käytössä humanistisilla aloilla. Chicago -viittaustyyliä suositellaan käytettäväksi Kuvataideakatemian opinnäytteissä, mutta jonkin toisen viittaustyylin käyttäminen ei ole kiellettyä, jos tyyli on jo sinulle tuttu. Tärkeintä on käyttää yhtä tapaa johdonmukaisesti läpi koko tekstin. 

Eri tyylit eroavat toisistaan yksityiskohtien osalta. Kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi voivat olla eri järjestyksessä, ja välimerkkejä ja kursivointeja käytetään eri lailla. Kaikissa tyyleissä on kuitenkin samat periaatteet. Viittaussysteemiin kuuluu kaksi osaa: viite leipätekstissä ja lähdeluettelo. Lähdeluettelossa luetellaan käytetyt lähteet, ja viite nimensä mukaisesti viittaa yhteen tai useampaan lähteeseen. 

Viitteiden ja lähdeluettelon täytyy vastata toisiaan

Jokaisen viitteen tulee löytyä lähdeluettelosta ja vastaavasti jokaiseen lähdeluettelon kohtaan pitäisi tekstissä löytyä viite. 

On mahdollista listata myös lähteitä ja kirjallisuutta, jotka ovat olleet tärkeitä opinnäytettä tehdessä, mutta joihin ei ole suoraa viittausta. Tällaiset lähteet voi koota erilliseksi listaksi ja otsikoida esimerkiksi “Taustakirjallisuutta”. Selkeintä kuitenkin olisi noudattaa yllä annettua viite + lähde -käytäntöä. 

Lähdeluettelossa kerrotaan lähteiden täydelliset tiedot. Viitteessä on vain minimitiedot. Joissain julkaisuissa voidaan käyttää systeemiä, jossa ei ole ollenkaan erillistä lähdeluetteloa. Tällöin lähteen täydelliset tiedot laitetaan viitteeseen. Opinnäytteessä käytetään kuitenkin viite + lähdeluettelo -käytäntöä. 

Viite voi olla joko tekstin sisäinen eli sisäviite tai tekstiviite, alaviite tai loppuviite. Nimitykset kertovat, missä näiden viitteiden paikka on: leipätekstin sisällä, sivun alalaidassa tai tekstin lopussa. 

Huomaa, että tällainen ala- tai loppuviite on eri asia, kuin tekstiin jotain lisätietoa antava selittävä ala- tai loppuviite. Selittäviä viitteitä on syytä käyttää harkiten. Perusohjeena voi pitää, että jos asia on tärkeä, sen tulisi olla leipätekstissä ja jos asia ei ole tärkeä, sitä ei tarvita. Selittäviä viitteitä voi kuitenkin käyttää myös luovasti ja kokeellisesti tehokeinona tai sisällön osana. 

Ohjeet ja esimerkit lähdeluettelon tekemiseen

Lähdeluetteloa kutsutaan myös kirjallisuusluetteloksi, bibliografiaksi tai nimellä lähteet tai kirjallisuus. Lähdeluettelo sijoitetaan dokumentin loppuun. Se sisältää jokaisen lähteen täydelliset tiedot.

Tutkielmasta riippuen joskus voi olla hyvä erotella eri lähdetyypit, esim. painetut ja painamattomat lähteet ja kirjalliset ja audiovisuaaliset lähteet jne. Yleensä maisterintyössä tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. 

Jos johonkin tietoon ei ole lähdettä, se luonnollisesti jätetään pois. Toisinaan on tarpeen tarkentaa esimerkiksi, että lähteessä ei ole sivunumeroita, etenkin jos sieltä lainataan. Silloin voi viitteen perään kirjoittaa maininnan ”ei sivunumerointia”. Kaikissa e-kirjoissa ei ole sivunumeroita (tai ne vaihtelevat). Silloin voit viitata esimerkiksi lukuun. 

Lähteet luetellaan lähdeluettelossa aakkosjärjestyksessä. Jos samalla tekijällä on useampi julkaisu, ne listataan aikajärjestyksessä. Jos samalla tekijällä on useampi julkaisu samalta vuodelta, ne erotellaan vuosilukuun liitetyllä kirjaimella. 

Bishop, Claire. 2005. Installation Art. A Critical History. London: Tate Publishing. Bishop, Claire. 2012a. Artificial Hells. Participatory Art and the Politics of Spectatorship. London: Verso. 

Bishop, Claire. 2012b. Digital Divide, Artforum September, 434–41.

Yksi tai useampi tekijä 

Järjestys on seuraava, kun tekijöitä on yksi: 

  • Sukunimi, Etunimi. Vuosi. Teosnimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.  
  • Esimerkiksi: Kivi, Jussi. 2004. Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas. Helsinki: Kustannus Oy Taide ja Kuvataideakatemia. 

Tai kun tekijöitä on useampi: 

  • Sukunimi, Etunimi; Etunimi2 Sukunimi2 & Etunimi3 Sukunimi3. Vuosi. Teosnimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 

Tarvittaessa kerrotaan myös kääntäjä, julkaisusarjan nimi, painoksen numero sekä (suluissa) alkuperäinen ilmestymisvuosiluku, jos siitä on kulut pitkä aika. 

Esimerkiksi:

  • Woolf, Virginia. 1990 (1929). Oma huone. Suomentanut Kirsti Simonsuuri. Helsinki: Kirjayhtymä. 

Instituution tekemä julkaisu

Tekijänä voi olla myös instituutio. Tällöin julkaisu merkitään lähdeluetteloon esimerkiksi:  

  • Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2021. Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi. Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:2. Helsinki. 

Julkaisu ilman tekijää

Jos julkaisulle ei ole tekijää, merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 

  • Teosnimi. Vuosi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 
  • Esimerkiksi: Nykysuomen Sivistyssanakirja: Vierasperäiset Sanat. 1992. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 

Toimitettu julkaisu

Toimitettu julkaisu sisältää usean kirjoittajan erillisiä artikkeleita. Julkaisu merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 

  • Sukunimi, Etunimi; Etumini2 Sukunimi2 & Etunimi3 Sukunimi3 toim. Vuosi. Teosnimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 
  • Esimerkiksi: Kantonen, Lea ja Martta Heikkilä toim. 2010. Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Helsinki: Kuvataideakatemia. 

Artikkeli tai luku toimitetussa julkaisussa

Artikkeli, joka on julkaistu toimitetussa julkaisussa merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 

  • Sukunimi, Etunimi. Vuosi. Artikkelin nimi. Teoksessa Teosnimi. Toim. Etunimi Sukunimi, Etunimi Sukunimi & Etunimi Sukunimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja, artikkelin sivut. 
  • Esimerkiksi: Arlander, Annette 2010. Performanssi, performatiivisuus, ruumiillisuus ja tapahtuma. Teoksessa Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Toim. Lea Kantonen ja Martta Heikkilä. Helsinki: Kuvataideakatemia, 86–94. 

Artikkeli lehdessä

Lehdessä julkaistu artikkeli merkitään: 

  • Sukunimi, Etunimi. Vuosiluku. Artikkelin nimi. Lehden nimi vuosikerta: numero, sivut. 
  • Esimerkiksi: Kari, Irmeli. 2009. Naistoimijuuden sulkeumia ja avaumia alueella ja työssä. Naistutkimus– Kvinnoforskning 22:4, 43–44. 

Opinnäyte

Opinnäyte voidaan merkitä lähdeluetteloon esimerkiksi: 

Video, elokuva ja muut audiovisuaaliset julkaisut

Lähteen tiedot ilmoitetaan samalla periaatteella kuin muutkin julkaisut eli tekijän tai kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi, julkaisun nimi, julkaisija/tuottaja – niiltä osin kuin nämä tiedot ovat saatavissa. 

  • Akers, Matthew. 2012. Marina Abramovic. The Artist Is Present. USA: Music Box Films. 

Viite on mahdollista rakentaa myös taiteilijan nimen varaan, jos se on käsittelysi kannalta tärkeämpää: 

  • Marina Abramovic. The Artist Is Present. 2012. Ohjaus Matthew Akers. USA: Music Box Films. 

Verkkojulkaisut

Lähteen tiedot ilmoitetaan seuraavasti: 

  • Tekijän tai kirjoittajan nimi, ja verkkosivun haltija, julkaisuajankohta, verkko-osoite ja viittauspäivämäärä.  

Verkko-osoite laitetaan lähdeluetteloon, eikä viitteeseen. Pelkkä verkko-osoite ei koskaan ole riittävä lähdetieto. Jos siis luet kirjan, artikkelin, opinnäytteen jne. verkossa, muista lisätä perään verkko-osoite ja viittauspäivämäärä. Tarvittaessa kirjaa lähdeluetteloon myös lähteen julkaisumuoto: blogi, video, podcast, tai muu vastaava. 

Esimerkkejä: 

Sähköpostiviesti

  • Meikäläinen, Maija 2017: Viestin otsikko. Yksityinen sähköpostiviesti 6.2.2017. Viestin saaja: Matti Meikäläinen. 

Suullinen tieto

  • Anttonen, Einari, suullinen tiedonanto kirjoittajalle 7.2.2016. 

Kurssi, luento, seminaari tms.

Kumpulainen, Hannele. Keltuaistempera, Kuvataideakatemia, 26.11.–14.12.2012. 

Ohjeet viitteen tekemiseen

Viittaaminen tarkoittaa, miten tekstissä viitataan lähdeluettelossa olevaan lähteeseen. 

Viitteeseen kirjataan kirjoittajan sukunimi ja vuosiluku sekä mahdollisesti ne sivunumerot, joihin viitataan tai joilta lainataan. Esimerkiksi:

  • Kantonen ja Heikkilä 2010. Arlander 2010, 86–87. 
  • Rantanen 2012. 
  • Bishop 2012a, 11–40. 
  • Amos Rex 2021, TAI: Bill Viola 2021. (jos lähdetieto alkaa näin) 

Viitteen ensimmäinen sana on lähdeluettelossa olevan tiedon ensimmäinen sana: Viitteessä lukee tällöin: Bishop 2005 ja lähdeluettelossa Bishop, Claire. 2005. Installation Art. A Critical History. London: Tate Publishing. 

Sijoita viite valitsemaasi kohtaan joko tekstin sisään sulkuihin tai rakenna siihen alaviite (tai loppuviite). 

Ala- ja loppuviitteen tekninen toteutus Word-ohjelmalla

Vie kursori tekstin kohtaan, johon haluat viitteen. Klikkaa insert-valikosta footnote. Tarkista, että valittuna on footnote ja muotona 1,2,3… (tai muuta valintoja tarpeesi mukaan). Klikkaa insert. Tekstiin valitsemaasi kohtaan ilmestyy yläindeksi ja sivun alareunaan avautuu paikka viitteelle: lisää tarvittavat tiedot siihen. 

Esimerkkejä tekstin sisäisestä viitteestä ja alaviitteestä: 

  1. Claire Bishopin (2012, 236–238) mukaan ihmisiä osallistavan taiteen tärkeät kvaliteetit ovat autenttisuus ja elämänmakuisuus, jotka ihmiset teoksen osana tuovat. 
  1. Claire Bishopin mukaan ihmisiä osallistavan taiteen tärkeät kvaliteetit ovat autenttisuus ja elämänmakuisuus, jotka ihmiset teoksen osana tuovat.1 
  1. Käsitteet ulkoistettu (outsourced) tai delegoitu performanssi (delegated performance) kuvaavat sitä, miten taiteilija palkkaa ihmisiä esiintymään puolestaan. Heidän tehtävänsä on ”esittää itseään”. (Bishop 2012, 220–239.) 
  1. Käsitteet ulkoistettu (outsourced) tai delegoitu performanssi (delegated performance) kuvaavat sitä, miten taiteilija palkkaa ihmisiä esiintymään puolestaan. Heidän tehtävänsä on ”esittää itseään”.2