Opinnäytteiden lähdeviittausohjeet

Taideyliopiston lähdeviittaamisen perusperiaatteet

Ohjeet koskevat lähdeviittaamista Taideyliopiston opiskeluteksteissä, mutta niitä voi soveltaa monenlaisissa teksteissä, esimerkiksi apurahahakemuksessa, jossa lähteitä on käytetty. Tämä ohjeistus on tarkoitettu pääasiassa suomenkielisen akateemisen kirjoittamisen avuksi. Jos kirjoitat englanniksi tai ruotsiksi, vaihda tämän ohjeen kieleksi ruotsi tai englanti, koska jotkin ohjeet ovat kielikohtaisia. 

Materiaali on koottu American Psychological Associationin ja Chicago Manual of Stylen materiaalien pohjalta hyödyntäen myös Taideyliopiston eri yksiköiden aiempia lähdeohjeita sekä muiden korkeakoulujen ohjeistuksia. 

Aina, kun kirjoitat johonkin julkaisuun tai lehteen, tarkista julkaisijan käyttämä lähdeviittaus- ja lähdeluettelomalli. Kiinnitä huomiota erityisesti siihen, mitä ohjeistetaan kursiivin ja lainausmerkkien käytöstä sekä välimerkeistä lähdeviittauksissa. 

Viittaustavan valitseminen

Tarkista omasta koulutusohjelmastasi, kumpaa viittaustapaa suositellaan käytettävän: American Psychological Associationin (APA7) vai Chicago Manual of Stylen (CMOS Author Date) viittaustapaa.

Jos haluat tutustua viittausohjeisiin, löydät eri viittaustapojen ohjeet ArtPro-sivustolta. Viittausohjeissa kerrotaan yksityiskohtaisesti erityyppisten lähteiden merkitsemisestä ja miten toimia, jos lähteessä ei ole sivunumeroa.

Chicago Author-Date -järjestelmän lähdeviittausohjeet (artpro.uniarts.fi)

APA7-lähdeviittausohjeet (artpro.uniarts.fi)

Toisen viittaustyylin käyttäminen ei ole kiellettyä, jos tyyli on jo sinulle tuttu. Tärkeintä on käyttää yhtä tapaa johdonmukaisesti läpi koko tekstin. 

Eri tyylit eroavat toisistaan yksityiskohtien osalta. Kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi voivat olla eri järjestyksessä, ja välimerkkejä ja kursivointeja käytetään eri lailla. Kaikissa tyyleissä on kuitenkin samat periaatteet. Viittaussysteemiin kuuluu kaksi osaa: viite leipätekstissä ja lähdeluettelo. Lähdeluettelossa luetellaan käytetyt lähteet, ja viite nimensä mukaisesti viittaa yhteen tai useampaan lähteeseen. 

Lähteiden lukeminen

Lähteiden käyttämiseen teksteissä liittyy läheisesti lähteiden lukeminen. On tärkeää, että lähteitä lukiessasi teet tarkkoja muistiinpanoja, jotta pysyt perillä siitä, mistä mikäkin ajatus on peräisin. Tämän osoitat omassa tekstissäsi lähdeviitteiden avulla.  

Lähteiden ajatuksia voit esitellä omin sanoin selostaen tai suoraan siteeraten. Molemmat vaativat lähdeviittausmerkintöjä. Akateemisessa tekstissä ei riitä, että lähteet mainitaan lähdeluettelossa, vaan tekstin sisällä täytyy osoittaa, mitä lähdettä on käytetty missäkin kohdassa.  

Oikein viittaaminen on osa asiantuntemusta

Merkitsemällä huolellisesti lähdeviitteet annat toisten kirjoittajien, taiteilijoiden tai ajattelijoiden työlle asianmukaisen arvon ja vältät syyllistymästä plagiointiin. Plagiointi tarkoittaa toisten töiden tai ideoiden luvatonta lainaamista. Jos kirjoittaja suoraan tai mukaillen kopioi toisen tekstiä ja esittää sen – huolimattomuuttaan tai tahallaan – omissa nimissään, se katsotaan plagioinniksi. Usein plagiointitapaukset johtuvatkin siitä, ettei kirjoittajalla ole ollut lähdeviittausjärjestelmä riittävän hyvin hallussa tai hän ei ole ollut sen kanssa kyllin huolellinen. 

Taideyliopistolla on käytössä tekstien plagioinnin tunnistamiseen tarkoitettu Turnitin-palvelu. Se analysoi tekstiä ja tuottaa raportin, jossa listataan ne tekstikohdat, joissa työn sisältö vastaa jonkin vertailulähteen sisältöä. Turnitin-palvelu auttaa kirjoittajaa hahmottamaan, miten kirjoittaja on onnistunut lähteistä poimitun asiasisällön sanoittamisessa omin sanoin ja missä lähteisiin viittaaminen ja merkinnät ovat puutteellisia, jolloin tekstin osa voidaan katsoa jopa plagiaatiksi. Lue lisää Taideyliopiston Turnitin-plagiaatintunnistusjärjestelmästä.

Lähdeviitteiden merkitseminen

Viitemerkintöjen avulla kerrotaan, mistä tekstissä esitelty idea tai tieto on peräisin. Näitä kirjoittamisesi taustalla tai pohjalla vaikuttavia materiaaleja kutsutaan lähteiksi. Lähde voi olla esimerkiksi kirja, verkkojulkaisu, luento, esitystaltiointi tai vaikkapa taideteoksen esittelymateriaali.

Viittausmerkintöjen avulla erotetaan kirjoittajan omat ajatukset, oivallukset ja sovellukset muiden ajatuksista. Viitteiden avulla lukijan pitää pystyä löytämään viitattu lähde ja tarvittaessa tarkistamaan, pitääkö kirjoittajan esittämä väite paikkansa. Viitteet myös kertovat lukijalle, mistä tämä löytää halutessaan asiasta lisää tietoa.

Mikä sopii lähteeksi?

Lähdetekstit voivat olla monen tyyppisiä: fyysisiä kirjoja, tutkimusartikkeleita tieteellisissä lehdissä, internetjulkaisuja, väitöstutkimuksia ja niin edelleen. Se, kuinka monta lähdettä ja minkä tyyppisiä lähteitä tarvitset ajattelusi tueksi, riippuu tekstin lajista ja tavoitteista.

Pohtivassa esseessä saatat viitata vain pariin lähteeseen, kun taas kirjallisuuskatsaus pohjaa lukuisiin tutkimusteksteihin. Nykyisessä informaatioähkyn ja valetiedon todellisuudessa on tärkeää tarkastella kriittisesti lähteiden tiedon uskottavuutta.

Lähdeviittaukset ovat tarpeen (suositellun viittaustekniikan mukaan merkittynä) aina, kun teet seuraavaa: 

• referoit ja ilmaiset omin sanoin toisten ajatuksia 
• lainaat suoraan toisten sanoja 
• viittaat tietoihin tai tietokokonaisuuksiin 
• käytät uudelleen tai muokkaat taulukkoa tai kuviota, jopa internetistä otettuja kuvia, jotka ovat ilmaisia tai Creative Commons -lisenssillä varustettuja 
• käytät uudelleen pitkän tekstikappaleen tai kaupallisesti tekijänoikeudella suojatun testitehtävän. 

Viittaa kuitenkin vain niihin teoksiin, jotka olet todella lukenut. 

Milloin ei tarvita lähdeviitteitä?

Koska viitteen tarkoitus on tukea omaa argumentointia, yleistietoon ei viitata. Yleistietoa on monenlainen, yleisesti hyväksytty kiistaton tieto, esimerkiksi se, että Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Se, mitä pidetään tällaisina kiistattomina faktoina, vaihtelee kuitenkin, sillä tietokin päivittyy ja muuttuu. Jos et ole varma faktan kiistattomuudesta, on parempi viitata johonkin lähteeseen. 

Sanakirjat ja tietosanakirjat voivat kuitenkin olla tutkimuksen lähdeaineistoa ainoastaan, jos tietyn teoksen esittämä tulkinta on tutkimukselle olennainen, sitä siteerataan tai pohditaan leipätekstissä. Esimerkiksi joidenkin käsitteiden määrittelyyn voi tarvita sanakirjojen apua, mutta historiallisen henkilön elämäkertatietoihin ei tarvitse sisällyttää viitettä tietosanakirjaan, ellei leipätekstissä esimerkiksi vertailla eri tietosanakirjojen antamia ristiriitaisia tietoja.  Nykyiset tietosanakirjat ovat sähköisessä muodossa ja niitä ovat muun muassa Oxford Handbooks.

Miten puhut tekstissäsi lähteistä?

Kun käytät tekstissäsi lähteitä, on tärkeää selostaen ja viittausmerkinnöin osoittaa, mikä on omaa ajatteluasi, mikä lähteistä peräisin. Lähteitä voi käyttää eri tarkoituksiin tekstiesi sisällä, ja siten niiden kanssa dialogi voi olla monen tyyppistä. On kuitenkin tärkeää, että liität kirjoittaen kaikki lähdeviittaukset tiiviisti omaan ajatteluusi. Näin lukijalle käy selväksi, miksi olet poiminut lähteen ajatuksia osaksi tekstiäsi.

Alla avataan erilaisia tapoja esitellä lähteen tietoja tai ajatuksia.  

Asiakeskeinen viittaustapa:

Lyhytkestoisia muistijärjestelmiä ovat sensorinen muisti ja työmuisti (Baddeley 1997, 9).  

Aihetta ovat käsitelleet myös monet muut sivulauseiden tutkijat (Chafe 1984; Ford 1993; Herlin 1998). 

Tällainen asiakeskeinen esitystapa on neutraali eikä kyseenalaista tiedon oikeellisuutta. Se sopii tilanteeseen, jossa kirjoittaja esittelee jotakin ilmiötä tai tutkimusalaa. Tämä ei myöskään korosta lähteen kirjoittajan omistajuutta ajatukseen. Tällaisessa tapauksessa lähdettä ei tarvitse erityisemmin esitellä. Tällöin lukija voi olettaa, että lähde täyttää tieteellisen lähteen kriteerit.  

Usean tutkimuksen mainitseminen yleisellä tasolla osoittaa, että kirjoittaja on perehtynyt aiheensa tutkimuskenttään, mutta ei viittaa mihinkään erityiseen tietoon tässä kohdassa.  

Kirjoittajakeskeinen viittaustapa: 

Vaikka Bahtin harvoin puhuu vallasta, hän kirjoittaa, että puhuja tunnistaa  
kuuntelijan asenteita suhteessa kuulijaan (Bahtin 1981, 280).  

Bahtinin (1981, 280) mukaan puhuja tunnistaa kuuntelijan asenteita suhteessa  
kuulijaan, kun taas Hellaksen (2003, 76–78) mukaan kuuntelijan asenteet eivät aina ole puhujan havaittavissa. 

Tällaisessa esitystavassa korostuu lähteiden kirjoittajien ajattelu. Tällainen ilmaisutapa on tarpeen silloin, kun kirjoittaja käy lähteen kanssa keskustelua tai vertailee eri lähteiden ajatuksia keskenään tai kun lähteen kirjoittajaa korostetaan auktoriteettina tai ajatusten “omistajana”. Kirjoittajakeskeisessä esitystavassa referointiverbin valinta osoittaa kirjoittajan asenteita lähdettä kohtaan.

Esimerkkejä referointiverbeistä:

ilmaista, todeta, kuvata, uskoa, olettaa, olla, väittää, arvella, arvioida, määritellä, pohtia, epäillä, tulkita 

Ja muista referoivista ilmauksista: 

Räisäsen mukaan… 
Räisänen esittää… 
Räisänen väittää… 
Räisänen kritisoi näkemystä, jonka mukaan… 
Mielestäni Räisänen osoittaa… 
Räisänen osoittaa… 
Räisäsen tekstistä voi päätellä, että…  

Epäsuora viittaaminen – omin sanoin selostaen 

Tieteellisessä ja muussa asiantuntijakirjoittamisessa lähteistä luettua tietoa selostetaan useimmiten omin sanoin suoran siteeraamisen sijaan. Tämä epäsuora viittaaminen (paraphrasing) on suositeltavin viittaamisen tapa.  

Epäsuorasti viitatessasi toistat siis jonkun muun ajatuksia (tai omaa aiemmin julkaistua ajatteluasi) omin sanoin. Selostaessasi voit tiivistää ja yhdistellä tietoja yhdestä tai useammasta lähteestä, keskittyä vain sinulle olennaisimpiin asioihin sekä asettaa eri lähteitä keskusteluun keskenään. Näin lähdettä käyttäessäsi sinun ei tarvitse noudatella lähteesi ajatusten esitysjärjestystä, kunhan pidät huolta, ettei merkitys muutu olennaisesti viittailuprosessissa.  

Esimerkki epäsuorasta lainaamisesta (APA7-tyylillä merkittynä):

Webster-Stratton (2016, s. 152–153) kuvasi tutkimuksessaan tapausesimerkin 4-vuotiaasta tytöstä, joka osoitti epävarmaa kiintymyssuhdetta äitiinsä; työskennellessään perheen kanssa terapeutti keskittyi lisäämään äidin empatiaa lastaan kohtaan.

CMOS Author-Date -tyylillä: 

Webster-Stratton (2016, 152–153) kuvasi tutkimuksessaan tapausesimerkin 4-vuotiaasta tytöstä, joka osoitti epävarmaa kiintymyssuhdetta äitiinsä; työskennellessään perheen kanssa terapeutti keskittyi lisäämään äidin empatiaa lastaan kohtaan.

Suorat sitaatit – vain erityistapauksissa 

Suorassa lainauksessa kirjoittaja toistaa asian sanatarkasti toisesta teoksesta tai omasta aiemmin julkaistusta teoksestaan. Lähteitä kannattaa suoran siteeraamisen sijaan selostaa epäsuorasti. Siten voit paremmin sovittaa luetun aineiston oman tekstisi asiayhteyteen ja kirjoitustyyliin. Kuitenkin seuraavissa tapauksissa suora sitaatti on perusteltu: 

• kun toistat jonkin käsitteen tai ilmiön tarkan määritelmän 
• usein lakitekstiin viitatessa 
• kun haluat kiinnittää huomiota kirjoittajan ilmaisutapaan 
• kun haluat vastata täsmälliseen sanamuotoon. 

Esimerkki suorasta sitaatista (merkittynä APA7-systeemillä): 

Tehokkaita tiimejä voi olla vaikea kuvata, koska ”korkea suorituskyky yhdellä osa-alueella ei johda korkeaan suorituskykyyn toisella osa-alueella” (Ervin ym., 2018, s. 470). 

CMOS Author-Date -tyylillä:

Tehokkaita tiimejä voi olla vaikea kuvata, koska ”korkea suorituskyky yhdellä osa-alueella ei johda korkeaan suorituskykyyn toisella osa-alueella” (Ervin ym. 2018, 470). 

Lähdeluettelon kirjoittaminen

Lähdetiedon pitää olla oikea ja yksityiskohtainen sisältäen kirjoittajan, julkaisuvuoden, otsikon ja julkaisutiedot, joiden perusteella artikkeli voidaan yksilöidä ja löytää erilaisista tietokannoista. Lähdemerkinnöissä käytetään sitä kieltä, jolla oma tekstikin on kirjoitettu (eds./toim. yms.) riippumatta siitä, minkä kielinen lähde on. 

Aakkosjärjestys

Lähteet listataan kirjoittajien sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jos usealla lähteellä on sama tekijä, vanhempi lähde tulee lähdeluetteloon ensin.

Samalla tekijällä useita viitteitä

Jos samalla tekijällä on useita viitteitä samalta vuodelta, järjestetään lähteet aakkosjärjestykseen lisäämällä vuosiluvun perään kirjaimia: 

• Virtanen, V. (2022a), Virtanen, V. (2022b).

Otsikon ja alaotsikon merkitseminen

Jos teoksen nimessä on otsikko ja alaotsikko, käytä niiden välissä kaksoispistettä, paitsi jos teoksessa on käytetty jotain muuta välimerkkiä. Jos teoksen nimeen kuuluu kaksoispisteen tai ajatusviivan jälkeinen alaotsikko, kirjoita se suomenkielisessä teoksessa pienellä alkukirjaimella, muunkielisessä isolla. Kysymysmerkin, huutomerkin tai pisteen jälkeinen alaotsikko alkaa aina isolla alkukirjaimella.

Lähteiden selitykset

Lähteiden selitykset on suomennettava, esimerkiksi:

• Teoksessa (ei ”In”)
• toim. (ei ”ed./eds.”)
• s. (ei ”p./pp.”)
• 3. painos (ei ”3rd edition”)
• ym. (ei ”et al.”).
• Kustantajan toimipaikkaa ei suomenneta; ilmoita se sillä kielellä, jota teoksessa on käytetty.

Lähdeluettelomalli

Lähteet:

(Tässä esimerkissä on kerrottu, minkä tyyppisestä lähteestä on kyse. Se ei ole tarpeen normaalissa lähdeluettelossa.)

Kokonainen kirja:
Altrichter, H., Feldman, A., Posch, P., & Somekh, B. (2008). Teachers investigate their work: An introduction to action research across professions. Routledge.

Artikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä:
Brownlee, J. L., Ferguson, L. E., & Ryan, M. (2017). Changing teachers’ epistemic cognition: A new conceptual framework for epistemic reflexivity. Educational Psychologist, 52(4), 242–252. https://doi.org/10.1080/00461520.2017.1333430

Artikkeli kokoomateoksessa:
Burnard, P. (2016). Introduction: The context for professional knowledge in music teacher education. Teoksessa E. Georgii-Hemming, P. Burnard, & S. E. Holgersen (toim.), Professional knowledge in music teacher education (s. 1–15). Routledge.

Toimitettu kokoomateos:
Easterby-Smith, M., & Lyles, M. A. (toim.). (2011). Handbook of organizational learning and knowledge management (2. painos). Wiley.

Verkkojulkaisu (raportti tai selvitys):
Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P., Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M.-L., & Anttila, E. (2021). ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana. ArtsEqual. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-042-3

Artikkeli verkkolehdessä:
Rämö, A. (2020, April 17). Tämä ei nyt ole ihan ookoo. Suomen Kuvalehti. https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellista-vakivaltaa-opiskelijaa-kohtaan-taidekoulut-luovivat-opiskelijoiden-vaatimusten-keskella/?shared=1148185-b8710b50-10

Väitöskirja tai opinnäytetyö:
Timonen, V. (2020). Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community: A critical participatory action research in Nepal (Studia Musica 83). Sibelius-Akatemia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-171-3

Painossa oleva teos/artikkeli:
Partti, H. (painossa). Mapping the field of composing pedagogy in Finland: From musical inventions to cultural participation. Teoksessa A. Ziegenmeyer, J. Grow, M. Faultley, & K. Devaney (toim.), The Routledge companion to teaching music composition in schools: International perspectives. Routledge.