Näin muotoilet kirjallisen työsi

Julkaistu 6.9.2024 | Päivitetty 10.12.2024

Kirjallisilla töillä tarkoitetaan tässä tohtorintutkinnon kirjallisia opinnäytetöitä, kuten tutkielmia ja väitöskirjoja (myös pdf-muotoisia).

Ohjeet ovat suosituksia, ja ne koskevat pääasiassa kirjoitelman ulkoasua, vain harvoissa kohdin sen sisältöä. Kirjallisen työn hyväksymisen ja mahdollisen arvosanan ratkaisee viime kädessä sen sisältö. Kirjallisen työn ulkomuodon on kuitenkin täytettävä tietyt kriteerit: sen tulee olla siisti, helppo­lu­kuinen ja johdonmukainen sekä osoittaa akateemisten käytäntöjen tuntemusta. Seuraavat ohjeet perustuvat pitkään akateemiseen traditioon, ja ne ovat hioutuneet ahkerassa käytössä.

Kirjallisen työn ulkomuodossa ei ole syytä pyrkiä kirjoittajan persoonalli­suuden ilmentämiseen; ulkomuodon tulee päin vastoin osoittaa kirjoittajan kykyä nou­dattaa kyseisen yhteisön sääntöjä ja käytäntöjä.

Jos kirjallisen työn kieli on muu kuin suomi, noudatetaan kyseisen kielen oikeinkirjoitus- ja muotoilusääntöjä. Se, noudatetaanko vieraan maan akateemisia tekstejä koskevia käytäntöjä, on ratkaistava erikseen.

Kirjallisen työn alkusivut

Nimilehti

Ensimmäiselle sivulle tulee ainoastaan kirjan nimi. Kirjallisen työn nimen tulee olla täsmällinen ja lyhyt. Voidaan käyttää myös selittävää alaotsikkoa.

Tyhjä sivu (nimilehden takasivu)

Nimilehti ja sen takainen ylimääräinen tyhjä sivu eivät ole välttämättömiä, joskin tyylikkäitä.

Nimiösivu

• Tekijä
• Kirjan nimi (nimeke)
• Julkaisusarja ja julkaisusarjan numero
• Julkaisija, vuosiluku

Julkaisutiedot (nimiösivun takasivu)

• Ohjaaja(t)
• Esitarkastaja(t)
• Tarkastustilaisuuden valvoja (kustos)
• Vastaväittäjä(t) tutkijakoulutuksessa ja soveltajakoulutuksen tieteellisessä opinnäytteessä TAI: tarkastaja(t) taiteilijakoulutuksessa.
• Julkaisijatiedot
• Tiedot teoksen luonteesta (väitöskirja, tutkielma tms.)
• Sarjatiedot
• Kannen suunnittelu
• Kannen kuva
• Painotalo
• ISSN-tunnus (PDF)
• ISSN-tunnus (painettu)
• ISBN-tunnus (PDF)
• ISBN-tunnus painettu)
• Paikka ja vuosi

Tiivistelmä (abstrakti)

Tiivistelmä on lyhyt, noin sivun mittainen kirjallisen työn yhteenveto, ja se kirjoitetaan suomeksi/ruotsiksi ja englanniksi. Tiivistelmän antaa lukijalle työn bibliografiset tiedot sekä yleiskuvan työn sisällöstä. Tiivistelmän perusteella kirjasto välittää tiedot työstä tietojärjestelmiin. Huomaa siis, että tiivistelmän sisältämien avainsanojen perusteella toteutetaan vain abstraktiin perustuvat tietohaut. Kokoa siis koko työsi kannalta keskeinen terminologia ja ydinkäsitteet abstraktiisi.

Tiivistelmän tulee olla itsenäisesti luettava suorasanainen kokonaisuus (ei ranskalaisia viivoja!) ja sen tulee sisältää vain kirjallisessa työssä esiintyviä asioita. Siinä ei viitata varsinaiseen tekstiin eikä siinä käytetä vakiintumattomia lyhenteitä, alleviivauksia tai harvennuksia.

I bibliografiset tiedot

• Kirjoittajan nimi
• Kirjallisen työn nimi
• Suorituspaikka / mihin tutkintoon tai muuhun yhteyteen työ sisältyy
• Julkaisuvuosi
• Sivumäärä (mahdollisesti varsinainen teksti erikseen + liitteet)

II sisältöä koskevat tiedot (soveltaen)

• Tutkimuksen pääidea(t)
• Tutkimuskohde
• Tutkimusmenetelmä
• Tutkimustulokset
• Johtopäätökset, tutkimuksen merkitys

III hakusanat

• Työn sisältöä kuvaavat hakusanat (työsi ydinkäsitteet, 1–7 kpl). Näiden ei tarvitse olla kirjastojen standardin mukaisia asiasanoja, vaan ne voivat täydentää näitä.
• Huomaa, että työsi tulevat siteeraajat voivat löytää työsi näiden hakusanojen, kirjaston antamien (standardi-)asiasanojen sekä abstraktissa esiintyvän tekstin perusteella.

Esipuhe

Esipuhe ei ole välttämätön. Esipuheessa voit valottaa työn synnyn taustaa, kuitenkin niin, että työn ymmärtämiseksi välttämätön tieto on vasta johdannossa.

Esipuheessa voit myös kiittää sellaisia henkilöitä, jotka ovat työtehtäviensä ulkopuolella tai poikkeuksellista aktiivisuutta osoittaen auttaneet sinua. (Toimenkuvansa puitteissa toimiva varsinainen ohjaaja ei ole tällainen henkilö, vaikka käytännössä usein kiitetään myös häntä.)

Esipuhe allekirjoitetaan usein kuten kirje (paikka, aika, nimi).

Sisältösivut

Sisällysluettelo

Sisällön hierarkia tulee hahmottua sisällysluettelosta selvästi. Hierarkia (luvut, alaluvut jne.) voidaan ilmaista eri kokoa olevin kirjasimin tai eri kirjasintyypein sekä erilevyisin sisennyksin (mitä alempi hierarkian taso sitä enemmän sisennystä) tai tavallisimmin arabialaisin numeroin. Kirjasintyypin kokojen, lihavoimisen ja rivivälien valinnassa sisällysluettelossa ja varsinaisessa tekstissä tulee välttää kirjavuutta.

• Jos numeroit luvut, numeroiden jälkeen ei tule pistettä (esim. 2 Luku kaksi, 4.3 Luku neljä piste kolme).
• Jos alaluvussa on vain yksi tekstikokonaisuus, ei alanumeroa tarvita.
• Numeroidaan vain varsinainen teksti, ei lähdeluetteloa eikä liitteitä.
• Luvun alun sivunumero pannaan sisällysluettelon oikeaan reunaan ilman pistettä. Luvun otsikon ja sivunumeron väliin voidaan lukemisen helpottamiseksi lisätä viiva tms. Käytännöt vaihtelevat.
• Myös liitteet nimetään, mutta ei numeroida. Jos liitteitä on useita, ne voidaan merkitä kirjaimin (ts. eri tavoin kuin luvuissa).
• Tiivistelmää ei mainita sisällysluettelossa.

Sivunumerointi

Kaikki sivut lasketaan työn sivunumerointiin – vaikka kaikkia numeroja ei merkittäisikään näkyviin. Myös liitteisiin tulee sivunumerot. Työn sivunumeroinnissa on kaksi tapaa:

1. Sivunumeroinnissa käytetään pelkästään arabialaisia numeroita, mutta ne esitetään (= laitetaan näkyviin) alkaen vasta julkaisutietosivun jälkeen.
2. Angloamerikkalainen käytäntö, jota kuitenkin käytetään yleensä vain englanninkielisissä julkaisuissa: Sivunumerot ennen johdantoa numeroidaan pienin roomalaisin numeroin (i, ii jne.). Numerointi aloitetaan kuitenkin vasta julkaisutietosivun jälkeen (=v). Johdantoluvusta alkaa uusi sivunumerointi (=1) arabialaisin numeroin. Joskus sivunumerointi esitetään vasta johdannon toiselta sivulta (=2).

MS Word -ohjelmassa sivunumeroinnin rakentaminen edellisillä tavoilla edellyttää tekstin jakamista eri osiin (osanvaihto) ja näiden osien keskinäisten linkitysten katkomista

Varsinainen teksti

Seuraava tekstin jäsennys sopii perinteiseen tutkimukseen. Muunlaisiakin ratkaisuja voidaan sisällöstä ja käsittelytavasta riippuen käyttää; joissakin tapauksissa tämä on jopa suositeltavaa.

Luvun otsikon tulee kuvastaa luvun tosiasiallista sisältöä; jos esimerkiksi otsikkosi on ”Kissa ja koira”, tulee näistä molemmista olla tekstiä, vieläpä osapuilleen saman verran.

• Johdanto
• Tutkimusongelma tai -tehtävä
• Aineisto ja metodit
• Varsinainen käsittely, jossa vastataan tutkimustehtävässä avattuihin kysymyksiin aiemmin kuvatun aineiston ja metodien puitteissa, tavallisimmin joidenkin yksilöityjen esimerkkitapausten kautta. Tämä osio on usein tutkielman laajin.
• Tulokset (raportoidaan ongelmien/tehtävien mukaisessa järjestyksessä)
• Johtopäätökset tai diskussio eli tarkastelu, joka vastaa seuraaviin kysymyksiin (soveltaen):
  • miten tutkimuksessa on onnistuttu ratkaisemaan ongelmat,
  • mitä rajoituksia liittyi tutkimusmenetelmään tai aineistoon sekä miten menetelmää tai aineiston valintaa tulisi jatkotutkimuksessa mahdollisesti muuttaa tai kehittää,
  • onko tutkimus lisännyt tietoa tutkittavalla alueella,
  • voidaanko tuloksia hyödyntää ja miten sekä
  • mitä jatkotutkimuksen aiheita työ herättää.

Merkitse lähdeviitteet johdonmukaisella tavalla (esim. tekijä vuosi, sivunumero). Artikkeleista ei yleensä ilmoiteta sivunumeroa, sillä lukija löytää lainatun asian helposti ilman sitäkin. (Sen sijaan koko artikkelin sivunumerot ilmoitetaan lähdeluettelossa, myös antologioiden eli kokoomateosten osalta.)

Käytä kursivointeja, lihavointeja ja erityisesti sulkumerkkejä harkiten ja systemaattisesti. Yleensä esim. vierasperäiset sanat kursivoidaan, samoin musiikkiteosten erisnimet (Finlandia; mutta sinfonia nro 7). Myös ylenmääräistä alaviitteiden käyttöä tulisi välttää lukijan helpottamiseksi – mikäli tämä ei kuulu tieteenalan yleiseen käytäntöön, jossa esim. lukeneisuus osoitetaan juuri alaviitteissä.

Erottele lyhyt yhdysmerkki (tavutuksessa, yhdyssanoissa ja sanaliitoissa: -) ja pidempi ajatusviiva (yhdys- tai ajatusviiva: – tai —). Ajatusviivana viivan molemmille puolille tulee sanaväli, yhdysmerkkinä esimerkiksi vuosilukujen välillä ei (1865–1957). Huomaa, että Word-ohjelma tarjoaa sanaliittoihin oletusarvoisesti virheellisesti ajatusviivan, joka pitää korjata käsin, mikäli käytät ohjelman automaattikorjausta.

Lähdeluettelo

Mikäli lähteitä on paljon ja ne ovat erityyppisiä, ne voidaan ryhmitellä eri tavoin, esim. Tutkimuskirjallisuus, Säännökset, Arkistolähteet, Nuotit ja Äänitteet. Ryhmittelyssä on erilaisia käytäntöjä; katso mallia jostain esimerkillisestä tekstistä.

• Mikäli työ on historiallinen tai empiirinen, tavataan erottaa aineisto lähteistä. Aineisto on se materiaali, jota tutkitaan, kun taas lähteet (kirjallisuus) on se materiaali, jolla tutkimus taustoitetaan ja (osaltaan) argumentoidaan.
• Esimerkiksi historiallinen (tutkittava) aineisto sisältää tyypillisesti jäänteitä sekä kirjallisia aineistoja; muistioita, päiväkirjoja ym. Empiirinen aineisto voi koostua haastatteluista, kyselylomakkeista, kuvista, nuoteista ym. Aineisto on tapana luetteloida ennen lähteitä.

Lähdeluettelossa viitataan vain niihin lähteisiin, joita on käytetty. Voit käyttää esim. Musiikki-lehden lähdeluettelo-ohjeita (ks. viimeisestä numerosta tai Elektrasta). Tärkeintä on kuitenkin luettelon sisäinen johdonmukaisuus ja se, että luettelon avulla lukijan on mahdollista löytää käytetty lähde. Mikäli tutkimuksessa on erillinen tutkimusaineisto, myös siihen viitataan tutkimuksessa selostetun käytännön mukaisesti. Lähdeluetteloa ei numeroida kuten muita lukuja.

Liitteet

• Liitteet varustetaan kirjaimin tai numeroin, eri tavalla kuin varsinaisessa sisällössä.
• Jokaiselle liitteelle tulee antaa otsake (liiteseloste).
• Liitteet luetellaan sisällysluettelossa.

Kirjallisen työn ulkoasu

Asemointi

• Huomaa että jos taitat työn A4-kokoon tiedosto pienennetään painossa B5-kokoon 176 x 250 mm (noin 84 %).A4-kokoa voidaan käyttää poikkeuksellisesti vain mikäli työ sisältää paljon nuotteja.
• Ylä- ja alamarginaaleihin tarpeeksi tilaa. ylös n. 2 cm, alareunaan vähän enemmän. B5-koossa ulkomarginaali vähintään 2cm, A4-koossa ulkomarginaali vähintään 2,5cm. Sisämarginaalin on oltava riittävän suuri, jotta julkaisua ei tarvitse vääntää auki lukiessa ( 0,5-1 cm leveämpi kuin kirjan ulkoreunan marginaali).
• Huomaa sivujen epäsymmetrisyys: sidontamarginaali on parittomalla sivulla vasemmalla ja parillisella sivulla oikealla; ei-keskitetyn sivunumeroinnin  paikka on sivun oikeassa tai vasemmassa laidassa. MS Word -ohjelmassa on olemassa oma toimintonsa tätä varten (ylä- ja alatunniste -välilehdessä Erilaiset parittomat ja parilliset sivut).
• Tyylikäs tapa on ilmaista pääluvun paikka esimerkiksi ylämarginaalissa: parillisella sivulla voi olla: kirjan nimi ja parittomalla pääluku (ei välttämätön; vaatii Word-osaamista).
• Asemointi on sopeutettava kirjasintyyppiin ja -kokoon (myös kirjan kokoon): pieni kirjasinkoko vaatii kapeamman palstan kuin suuri.

Riviväli ja sisennykset

• Riviväli on sopeutettava kirjasintyyppiin ja -kokoon: pieni kirjasinkoko sallii pienemmän rivivälin, suuri vaatii suuremman. Hyvä riviväli on esim. 1,3 pt, eli siis jotain 1 ja 1,5 välillä ja mielellään lähempänä 1:tä; liian suuri riviväli antaa gradumaisen vaikutelman kirjaformaatin sijasta. Esimerkiksi A4-koossa pistekoko 12pt, riviväli max. 1,5t. B5-koossa pistekoko 11, riviväli min. 1,30.
• Yli kolmen rivin mittaiset lainaukset sisennetään. Tällöin voidaan käyttää myös hieman pienempää riviväliä. Lainauksien sisennys on syvempi kuin kappalesisennys. Sisennettäessä ei käytetä lainausmerkkejä.
• Kappaleen alku sisennetään, ei kuitenkaan heti otsikon alla. (Kappaleiden välillä ei tällöin tule tyhjää riviä.) Sisennyksen tulee olla selvästi havaittava mutta kohtuullinen (korkeintaan esim. kymmenen kirjainta; riippuu asemoinnista, rivivälistä ja kirjasinkoosta). Tässä mallissa voidaan harkiten käyttää kappaleita pidempien jaksojen erotteluun tyhjää riviä, jolloin tyhjän rivin jälkeen teksti alkaa vasemmalta, ilman sisennystä.
• Kappalejako voi olla myös vasensuora-asettelu: kappaleet erotetaan toi­sistaan tyhjällä rivillä. (Tämä asettelu on uudempi käytäntö. Sen haittana on siitä usein seuraava kirjoittajan taipumus kirjoittaa liian pitkiä kappaleita. Sitä käytettäessä ei ole myöskään mahdollista erottaa tekstistä suurempia kokonaisuuksia tyhjällä rivillä. Lukija voi myös lukea kappaleita erottavan tyhjän rivin liian painokkaaksi, jolloin lukeminen muodostuu katkonaiseksi.)
• Sisällys- ja lähdeluettelossa on sama riviväli kuin leipätekstissä.
• Ei leski- ja orporivejä (yksinäinen rivi sivun lopussa tai alussa).
• Mikäli käytät luetteloita, ne kirjoitetaan joko (1) ilman välimerkkejä isoilla alkukirjaimilla, (2) kokonaisina lauseina, joiden lopussa on pisteet (kuten tässä luvussa) tai (3) yhtenä lauseena, jolloin vasta luettelon lopussa on piste (ks. esim. luku ”Microsoft Word -ohjelman käyttö taitossa”). Hyvä vaihtoehto on kuitenkin käyttää leipätekstin sisällä suluissa olevia numeroita (kuten edellä) tai aakkosia. Huom. kielitoimisto tarjoaa muitakin luettelointivaihtoehtoja:-)

Otsikot

• Otsikoissa voidaan käyttää eri kirjoitustapaa kuin leipätekstissä (isot kirjaimet, liha­vointi tms.), mutta tässä suhteessa kannattaa noudattaa harkintaa ja pidättyvyyttä.
  • Yksi hyvä käytäntö on, että otsikko on sans serif (groteski; ilman kirjainten ”loppuväkäsiä”) ja leipäteksti serif (antiikva; väkäset) – tai päinvastoin.
  • Toinen tapa: tutkielman nimi ja pääotsikko isoilla kirjaimilla lihavoituna; erotetaan sitä seuraavasta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Alemmantasoiset isoilla kirjaimilla,   yksi tyhjä rivi. (Siis ennen otsikkoa kaksi tyhjää riviä, sen jälkeen yksi tyhjä rivi.)
• Otsikot aloitetaan vasemmalta ja varustetaan halutessa eritasoisin indeksinumeroin (2, 3.4 ja 2.4.1).
• Otsikon ja indeksinumeron jälkeen ei tule pistettä.
• Pääluvut aloitetaan uudelta sivulta.
• MS Officella taitettaessa otsikoissa kannattaa käyttää tyylejä tai kenttiä, joihin määritellään eritasoisten otsikkojen kirjasimet, indeksointi sekä niiden ylä- ja alapuolella jäävät tilat (ilman, että lisätään käsin tyhjiä rivejä otsikoiden jälkeen tai ennen niitä).
• Yksi hyvä tapa otsikon ja sisällön vastaavuuden tarkastamiseen on, että otsikon ollessa esim. ”Kissa ja koira”, molemmista eläimistä kirjoitetaan suurin piirtein yhtä paljon.

Taulukot, nuottiesimerkit, kuviot, kuvat

Taulukot, nuottiesimerkit, kuvat ja kuviot numeroidaan arabialaisin numeroin kukin omaksi sarjakseen. Huom. jokaiseen taulukkoon, kuvioon ym. tulee viitata tekstissä (ks. nuottiesimerkki 774). Kuviot, taulukot ja nuottiesimerkit yms. numeroidaan kukin erikseen juoksevasti kirjoituksen alusta loppuun (KUVIO 1, KUVIO 2 jne.), ei (yleensä) tekstilukujen mukaan. Nykyisin kielitoimisto suosittaa, että kuvio numeroineen kirjoitetaan tekstiin pienellä alkukirjaimella (ks. kuvio 1).

Kuvion selostetekstit sijoitetaan kuvion alapuolelle – koska ajatellaan, että kuva selittää itsensä. Taulukon ja nuottiesimerkin seloste asemoidaan näiden yläpuolelle. Selostetekstit laaditaan huolellisesti siten, että kuvio ja taulukko voidaan lukea sellaisinaan, ilman perehtymistä leipätekstiin. Tarpeen mukaan selostetekstiin liitetään lähde. Sanat KUVIO ja TAULUKKO kirjoitetaan selostetekstissä yleensä isoilla kirjaimilla, kursiivilla tai ne lihavoidaan. Taulukon leveydeksi suositellaan varsinaisen tekstin leveyttä.

Kuvatekstissä tulee selkeästi ilmaista kuvan aihe ja väline (esim. valokuva, piirros). Kuvatekstiin merkitään tekijän nimi, vuosiluku, oikeuden haltija (esim. museo).

Kuvat sekä nuottiesimerkit tulee painatusta varten hankkia riittävän korkealla resoluutiolla (kuvat 600 dpi, nuotit ja kaaviot 1200dpi tai vektorigrafiikkana).

Tekijänoikeudellisia kysymyksiä

Tekijänoikeuksia on kunnioitettava ja lainatun aineiston tekijä ja (alkuperäinen) lähde (myös valokuvaaja) on aina mainittava. Tieteellisessä ei-kaupallisessa tekstissä saa sitaattioikeuden puitteissa käyttää korvauksetta ja ilman erillistä lupaa myös suojattua aineistoa: esim. soveliasta kustannettua nuottikatkelmaa (ei liian pitkä eikä liian lyhyt), museoiden julkaisemaa tai Internetistä muutoin löytyvää kuvaa, käännettyä runoa, mikäli näitä käsitellään tekstissä (nk. vetoamisfunktio). Vetoamisfunktiolla tarkoitetaan sitä, että esimerkkiä käsitellään tekstissä; toisin sanoen nk. kuvituskuvia ei saa käyttää ilman korvausta. Perusperiaatteen mukaisesti sitaateissa on aina mainittava kaikki tekijä- ja kustantajatiedot, ellei niiden selvittäminen osoittaudu mahdottomaksi.

Poikkeuksena ovat mm. sellaiset museoiden ja arkistojen materiaalit, jotka ovat museon hallussa ja jotka tekijä on saanut käyttöönsä solmiessaan museon kanssa käyttösopimuksen: näitä ei saa käyttää ilman lupaa ja pyydettyä korvausta. Sen sijaan Internetistä saatavilla olevia, esim. museoiden omilla sivuillaan julkaisemia kuvia saa yleensä käyttää sitaattioikeuden puitteissa. Lainattavan kuvan tulee olla saatettu yleisön saataviin lainmukaisesti: se on esim. museon itsensä julkaisema eikä joku piraattiversio.

Kuvioiden ym. lähteet ja/tai tekijänoikeuden omistajat voidaan ilmoittaa myös erillisessä luettelossa, eikä niiden selosteteksteissä. Tämä on kaikkein yleisintä, kun kyseessä ovat kuvat.

Katso lisätietoa Taideyliopistojen tekijänoikeusoppaasta ja Taideyliopiston julkaisemisen oppaasta.

Microsoft Word -ohjelman käyttö taitossa

MS Word-ohjelma monipuolisine toimintoineen mahdollistaa sujuvan taiton. Sen avulla voi määritellä tekstiin useita automaattisia toimintoja. Niitä ovat mm.  otsikointi ala- tai ylämarginaaliin, automaattinen sivunumerointi, indeksit, sisällysluettelo sekä kuva- ja taulukkoluetteloiden laatiminen.  Tällöin tarvitaan kuitenkin normaaliin tekstinkäsittelyyn verrattuna huomattavasti enemmän Word-osaamista. Erityisesti erilaisten tyylien tai kenttien määritteleminen tulee hallita, jotta voidaan luoda luetteloita ja indeksejä.

Kuvat ja nuotit kannattaa liittää tekstiin pdf-muodossa, jolloin niiden painokelpoisuus säilyy parhaiten. Huomaa, että alkuperäisen (ei pdf-muotoisen) kuvan resoluution täytyy olla riittävän suuri suhteessa painetun kuvan lopulliseen kokoon. Taulukoissa voi käyttää Wordin omaa taulukkotyökalua tai Exceliä (jolloin taulukon päivittäminen on mahdollista Excelistä käsin).

Word-ohjelman omatoiminen opettelu on hyvinkin mahdollista. Internetistä löytyy kosolti ohjeita myös videoina, ja ohjelman omat ohjeet ovat hyvät. Ensimmäiset opittavat asiat – ensimmäisistä tekstisivuista lähtien – ovat

• tabulaattorin käytön lopettaminen (sen sijasta käytetään sisennystä);
• siirtyminen automaattiseen tavutukseen (tai tätä varmempaan tavutuksen poistamiseen, kuten tässä dokumentissa);
• sisennysten käyttö välilyöntien tai tabulaattorien/sarkainnäppäimen sijasta sekä
• rivinvaihdosta luopuminen.

Ylimääräisten rivinvaihtojen sijasta käytetään tyylejä (tai kenttiä): luodaan erilaiset tyylit ylä- ja alapuolisine välistyksineen (määritetään kentät) leipätekstille, otsikkojen eri tasoille, sisennetyille sitaateille, taulukko- ym. teksteille. Tyylejä käytettäessä minkä tahansa otsikon tai uuden kappaleen alkuun lisätään aina vain yksi rivinvaihto.

Tyylien käytön opettelun voi halutessaan siirtää vaiheeseen, jossa tekstiä on jo niin paljon, että sen käyttö ilman (ohjelman luoman) sisällysluettelon tuomaa apua on vaikeaa. Huomaa kuitenkin, että sisällysluettelon käyttäminen auttaa sekä itseäsi että myös ohjaajaasi työsi kokonaisuuden hahmottamisessa heti alusta pitäen. Tyylien käytön opettelu kannattaa alkaa ylimmän tason otsikkotyylin määrittämisestä, koska nämä otsikot ovat yleensä valmiita ennen alaotsikoita, joiden tyylit voi määrittää myöhemmin.

Työskennellessäsi tekstinkäsittelyohjelmalla muista varmuuskopiointi vähintään päivittäin, mieluummin jopa useammin. Muista myös tallentaa tiedostoa jatkuvasti (ctrl+S), sillä tiedostokoon kasvaessa Word voi kaatuilla. Tästä syystä on myös joskus tarpeen jakaa teksti useammaksi tiedostoksi.

Valmiita taittopohjia löytyy esimerkiksi yliopistojen ja niiden laitosten kotisivuilta. Taittopohjien käyttö onnistuu kätevästi kuitenkin yleensä vain silloin, kun teksti on luotu alusta lähtien niitä käyttäen. Joka tapauksessa taittopohjan käyttö edellyttää yhtä hyviä Word-taitoja – mukaan luettuna tyylit, osanvaihdot, luettelot ym. – kuin omatoiminenkin taittaminen.

Opinnäyte toimitetaan painoa varten PDF-tiedostona, jonka saavutettavuutta voi tarkastella ohjelman asetuksissa (Tools, Accessibility).

PDF-tiedoston saavutettavuus

• PDF tiedostossa on tunnisteet (tag) kaikissa elementeissä (mm. otsikot, kappaleet, kuvat ym.).
• Pitkässä julkaisussa on kirjanmerkit (sisällysluettelo).
• Sisällön koneellinen lukujärjestys on looginen.
• Kuvilla on tekstivastineet (kuvien olennainen sisältö alt-tekstinä).
• Dokumentin pääkieli on määritetty.
• Dokumentin ominaisuuksissa on määritelty dokumentin otsikko.
• Tekstin ja taustan välillä on riittävä sävykontrasti

Lue lisää PDF-tiedoston saavutettavuudesta (linkki).